Sieltä oli hyvät näköalat paitsi maisemiin, niin myös liitovarjoilijoihin ja purjelentokoneisiin. Molempia pörräsi vuoren kupeessa nosteessa.
Sen jälkeen suunnattiin Zugspitzelle. Se on Saksan korkein vuori. Sen huipulla olisi ravinteli ja sinne pääsee montaakin eri kautta, kaapelivaunulla, monen vaunun yhdistelmällä ja osan matkaa ylös pääsee myös hammasratasjunalla.
Päivälippu olisi kustantanut 45eur per lärvi. Kello oli jo vähän yli yksi, ja viimeinen vaunu lähtee alas klo 17:30. Joten pidättäydyttiin nyt touhusta. Ehkä jos olisi koko päivä mahdollisuus käyttää tuohon se olisi rahan väärti. Ei sitä joka päivä kuitenkaan pääse 3km korkeuteen lounaalle.
Sen jälkeen metsästettiin ravintolaa joka olisi auki. Yllättävän hankalaa! paikallinen uimakeskus tarjosi hyvän ja maukkaan ratkaisun. 45eur maksoi, joten oli vähän normaalia kalliimpi sessio. Turistikeskushinnoittelu.
Lounaan jälkeen lähdettiin katsomaan mikä on tuo Fernpass. Ei mikään kummallinen paikka mutta mukavia alppiteitä löytyi kyllä. Ehkä ne tiet olikin se juttu?
Sieltä sitten Innsprukiin ostoskeskukseen ja sieltä kotio. Yhteensä tuli vietettyä taas autossa yhtä kauan kuin eilen, mutta kilometrejä tuli 600 sijasta vain 250km. Kertoo paljon mikä ero on autobahnilla ja luokkaa pienemmillä teillä.
Ai niin, jäi kertomatta että silloin kun saatiin toi vuokramese, niin viereisellä parkkiksella oli kaunis punainen Porsche. Aarni olisi halunnu sen Porschen. Raivos ja repi jo ovenkahvaa että hän haluaa lähteä sillä. Hyvä maku kaverilla jo alle kolmivuotiaana :-)
Huomenna sitten Muncheniin ja BMW Welttiin.
/Ari
--
written on Nokia E71
0 kommenttia:
Lähetä kommentti